Kori
Lähtökohdaksi projektille hankittiin kesäkuussa 2004 sähkövian vuoksi seisomaan joutunut 1986-vuosimallin Silvia. Rullaava kori oli rujon ja hapokkaan näköinen, mutta osoittautui lopulta jopa melko hyväkuntoiseksi. Hyvä niin, sillä hommaa oli ilman ruostereikien paikkailuakin!
Auto purettiin aivan atomeiksi ja äänieristeistä putsattu kori ripustettiin vartaaseen. Saumoja hitsailtiin ja pohja siivottiin massoista sun muista.
Takalokasuojatkin saivat vähän käsittelyä osakseen. Paikalleen soviteltuna S13:n takakelkka, josta lisää juttua alustaosiossa.
Turvakaaret tehtiin AKK:n kirjan mukaan saumattomasta teräsputkesta. Tupladiagonaaleilla varustettu häkki jäykistää korin ja suojaa kuljettajaa onnettomuustilanteissa. Rakenne myös sitoo kaikki neljä iskunvaimennintornia toisiinsa nähden.
Korin muotojen tekeminen aloitettiin takapullistuksista. Mitään valmista ei tietystikään ollut saatavilla, joten aihioksi valittiin BMW E30 M3-mallin ekstraleveät ratalevikkeet. Eihän ne tietenkään sopineet sinne päinkään ennen yhden päivän leikkaa-liimaa-teippaa -operaatioita.
Reikäpelti todettiin käteväksi materiaaliksi muotojen haussa, se kun taipuu mukavasti millaiselle kaksoiskaarelle tahansa.
Useita kittipurkkeja ja hiontavärikerroksia myöhemmin häkkyrän muodot alkoivat miellyttää silmää siinä määrin, että siitä voitaisiin ottaa lasikuitumuotti. Jäljellä enää sama operaatio toiselle puolelle muotokammalla yksityiskohdat kopioiden, wohoo! :) Huomionarvoista tässä kohtaa on myös se, että Bemarin tarvikelevikkeet olivat keskenään melkolailla erimuotoisia, joka aiheutti bonus-riemua rakentajien keskuudessa. Samalla takanurkkien muotoa jatkettiin puskurin puolelle niin, että keskelle jäi sosiaalinen tilaus diffuusoria varten.
Etulokasuojat tajuttiin jo tehdä alusta alkaen itse, materiaaleina kovalevyn suikale, runsaasti reikäpeltiä ja hieman uretaanivahvikkeita siellä täällä. Raakamuodon päälle on mukava lähteä pakkeloimaan lopullista ulkoasua. Muotituskunto edessä saavutettiin takanurkkien kokemuksen jälkeen yllättävänkin nopeasti.
Etupuskurin luominen tyhjästä tuntui ajatuksena ahdistavalta. Onneksi Kovaa.com sponssasi tukevan kolmoskoriseen Supraan tarkoitetun lasikuitupuskimen, jossa oli toimivia perusmuotoja valmiiksi symmetrisesti aseteltuna. Eihän sekään toki autoon sellaisenaan sopinut, joten väkivaltaan oli jälleen turvauduttava. Supran puskurista leikeltiin yläosa irti ja alaosan rippeet liimailtiin Silvian alkuperäisen puskurin jatkeeksi. Näin saatiin muoto seuraamaan Nissanin arkkitehtien vaivalla suunnittelemia alkuperäisiä linjoja.
Konepellistä hitsailtiin luukkulamppujen paikat umpeen ja leivottiin Repan kokoon nikkaroima ilmanpoistoscoopin malli paikoilleen ennen kittaamista ja muotitusta.
Takakyljet niitattiin ja liimattiin kiinni koriin ennen maalarin irtipäästämistä.
Arska ruiskutteli ammattitaidolla pintaan sopivan kirkasta väriä, kyllähän kilpa-auton sentään pitää olla punainen! Aineista ja tiloista kiitos Värix Ky:lle.
Tuoreita kuituosia sovituksessa.
Viimeisiä silauksia ennen ensimmäisiä ajoja.
Ensimmäiset ajelut ilman puskuria ja konepeltiä Valmet Automotiven testisuoralla Uudessakaupungissa.
Auto "valmiina" ensimmäisissä kisoissa Botniaringillä 2006.
Puritanistien vastustuksesta välittämättä takapaksin päälle asennettiin vielä 2006 finaaliin alumiininen siipi, ikäänkuin pisteeksi iin päälle. Mikä tärkeintä, siipi myös toimii! Kiitos profiilista ja muista osista Tommi's Billetille.
Lopputuloksena kokonaisuus näyttää sitten tällaiselle (kuvien oikeudet Tapio Sumia & Mico Wikström).
Kehitystyö jatkuu, lue uusimmat edesottamukset blogin puolelta!